Sisäisistä ilmiantoja koskevista valituksista on tullut olennainen mekanismi, jonka avulla voidaan puuttua lainvastaiseen toimintaan yritysympäristössä. Voiko yritys kuitenkin kieltäytyä käsittelemästä sisäistä valitusta, jos se katsoo, että ilmiantajan toimittamat todisteet tai tiedot ovat riittämättömiä?

paras ilmiantajaohjelmisto

Vastaus tähän kysymykseen riippuu useista tekijöistä ja näkökohdista.

Esimerkiksi kussakin Euroopan maassa tällä hetkellä voimassa oleva lainsäädäntö ja kunkin yrityksen omat sisäiset toimintatavat.

Monissa maissa ilmiantajia koskeva lainsäädäntö on siirretty osaksi EU:n direktiiviä. Tarkoituksena on suojella ilmiantajia. Lisäksi edistetään eettisempää ja avoimempaa ympäristöä organisaatioissa. Tämän uuden lainsäädännön ensisijaisena tavoitteena on kannustaa työntekijöitä ilmoittamaan laittomasta toiminnasta liiketoimintaympäristössä. Toisin sanoen ilman pelkoa siitä, että muut kollegat paljastavat heidät. Näissä laeissa vahvistetaan selkeät menettelyt väärinkäytösten ilmoittamista ja väärinkäytösten tekijöiden suojelua varten.


Riittävien todisteiden tai tietojen puuttuminen on kuitenkin haaste ilmiantokanavan hallinnoinnissa. Työntekijä voi tehdä sisäisen ilmoituksen perustelluista epäilyistä tai huolenaiheista. Mutta ilman velvollisuutta esittää konkreettisia todisteita. Tämän skenaarion edessä yritykset voivat joutua päättämään, tutkivatko ne tällaisen raportin vai eivät.


Monissa tapauksissa ilmiantajia koskevissa laeissa todetaan, että yritysten on tutkittava kaikki valitukset. Tämä pätee riippumatta siitä, kuinka syvälle ilmiantajan hyväksymä portti ulottuu. Näin varmistetaan, että mikään laiton teko ei jää tutkimatta vankkojen todisteiden puuttuessa. Lainsäädännön tavoitteena on luoda työntekijöille mahdollisuus tehdä rikosilmoitus ilman huolta siitä, että heidän valituksensa hylätään, jos he eivät esitä vahvoja todisteita ensimmäisessä vaiheessa.


Tämä ei tarkoita, etteikö olisi tilanteita, joissa yritys kyseenalaistaa tutkimuksen toteuttamiskelpoisuuden todisteiden tai tietojen puuttumisen vuoksi. Tällaisia voivat olla esimerkiksi nimettömät syytökset ilman riittäviä yksityiskohtia, epämääräiset syytökset tai syytökset ilman vankkaa perustetta. Näissä tilanteissa yritysten olisi harkittava, riittävätkö valituksessa annetut tiedot oikeuttamaan sisäisen tutkimuksen käynnistämisen tai jopa kolmannen osapuolen (joko toimivaltaisen viranomaisen tai tuomioistuimen) toimet.

Entä jos yritys kieltäytyy käsittelemästä ilmiantajan valitusta?


Jos yritys kieltäytyy käsittelemästä valitusta ilman perusteluja tai asiaankuuluvia syitä, se voi altistua oikeudellisille riskeille, myös seuraamuksille. Siksi yrityksillä olisi oltava selkeät toimintaperiaatteet ja menettelyt tällaisten tilanteiden hallitsemiseksi. Ja että ne vahvistavat vaatimukset sisäisten ilmiantoja koskevien valitusten validointia varten lain mukaisesti.


Jotta väärinkäytösten ilmiantajia rohkaistaisiin antamaan kaikki tarvittavat tiedot perustellun ilmoituksen tekemiseksi, on tärkeää, että yritykset varmistavat luottamuksellisuuden ja nimettömyyden sisäisen ilmiantoprosessin kaikissa vaiheissa.


Todisteiden puute ei saisi olla syy hylätä raporttia ilman riittäviä perusteluja. Yritysten olisi kuitenkin tehtävä tietoon perustuvia päätöksiä ja noudatettava voimassa olevaa lainsäädäntöä suojellakseen ilmiantajia ja varmistaakseen sisäisten prosessiensa eheyden.